Heippa kaikille juoksun ystäville! Täällä kirjoittelee 36-vuotias perheen äiti, joka on erittäin vakavasti jäänyt koukkuun juoksemiseen ja pyöräilyyn. Juoksuhistoriaa löytyy kyllä useammalta vuodelta ja ensimmäinen puolimaratonkin on juostu jo 2011 ja toinen heti siihen perään viime elokuussa. Tähän mennessä juokseminen on ollut pelkästään satunnainen kesäharrastus ja nyt on tullut aika nousta seuraavalle tasolle. Juoksussa erityisesti kiehtoo sen aikaan ja paikkaan sitoutumaton harrastaminen. Koska yksinkertaisimmillaan tarvitset juoksulenkkarit ja urheiluun sopivat vaatteet, sen jälkeen voi astua ovesta ulos ja lähetä köpöttelemään. Todellisuudessa niitä lenkkareitakin saattaa alkaa kertymään, jos jonkinmoisia ????

Mutta miksi ihmeessä haluan juosta kokonaisen maratonin? Siis matkan, joka on 42,195 km pitkä. No vastaus on simppeli: koska haluan haastaa itseäni ja kokeilla onko minusta oikeasti siihen. Onhan tuo aikamoinen matka juosta mutta ei mahdoton varmaankaan, koska niin moni on sen kuitenkin juossut. Takana on kaksi puolimaratonia ja nyt suunnitelmissa on ensimmäinen maraton Vantaan Maratonissa 8.10

Ensimmäinen maraton sittenkin jo tänä vuonna

Ensimmäinen suunnitelma oli herätellä juoksuharrastusta rauhassa ja osallistua elokuussa Paavo Nurmi maratonin puolikkaalle. Ja sitten jatkaa harjoittelua talven yli parantaen peruskestävyyttä ynnämuuta sellaista. Varovainen haave kokonaisesta maratonjuoksusta heräsi kesällä mutta silloin se oli vasta varovainen haave koskien kesää 2023. Palikat menivät kuitenkin uuteen järjestykseen, kun arvon someseuraajani yllyttivät ja haastoivat ottamaan ensimmäinen maraton listalle jo tänä syksynä. Ja minä, yllytyshulluna ihmisenä, tartuin tähän täysillä mukaan. Sama se on jatkaa treenaamista hyvällä pöhinällä lokakuulle, onpahan syy pukea juoksulenkkarit jalkaan myös syyskeleillä. Minä tavoitteellisena ihmisenä tarvitsen, jonkin tapahtuman tai kisan jota varten treenaan ja siksi onkin ihanaa, että meillä on Suomessa erittäin laajalla kirjolla erilaisia juoksutapahtumia aikaiselta keväältä myöhään syksylle.

Tavoitteena ehjä suoritus ja maaliin pääsy

Koska tässä ei puolikasta pidempiä matkoja olla juostu vielä ollenkaan niin tämän syksyn koko maratonin tavoitteena on tosiaan maaliin pääsy ja raatobussiin joutumisen välttäminen. En tiedä onko niitä huhuttuja raatobusseja missään mutta haluan maaliin siis siinä kuuden tunnin maksimiajassa. Tällä hetkellä voisin pitää realistisena aikana noin viisi tuntia. Ensi vuodelle voin Vantaan Maratonin perusteella sitten asettaa jonkin aikatavoitteen. Vielä on kolme viikkoa Vantaan Maratonille ja treenit kulkevat odotetunlaisesti. Pikkasen alkaa jo jännittämään ja toivottavasti saadaan hyvä ja raikas syksyinen sää juoksupäivälle.

Nähdään vantaalla 8.10  

-Jannina Niskala

Vantaan Maratonilla vuonna 2008 kaksi kärkisijaa juosseet Suomen mestari Maija Oravamäki ja hopeamitalisti Sanna Kullberg viihtyvät talvisin ladulla. Maija ja Sanna edustivat silloin Oulun Pyrintöä ja keräsivät seuralleen muhkean pistepotin, Kalevan Malja ratkesi Vantaalla. Sanna on sen jälkeen kotiutunut KU-58:aan ja on vakiovieras joka vuosi Vantaan Maratonilla. Viime vuosina Sanna on kutsunut itseään aktiivikuntoilijaksi ja kannustaa juoksijoita Vantaalla yleensä pupuna tutulla reitillä. Sanna on reilun kympin kierroksemme juossut kymmeniä kertoja numerolapun kanssa. 

Sannan sanoin hiihdon iloista ja hyödyistä maratoonareille:

Lauantaina 29.1. vietettiin kansallista hiihtopäivää. Oma harjoitukseni tänä päivänä oli 1,5 tuntia hiihtoa perinteisellä tyylillä sekä hiihdon päälle viiden kilometrin juoksulenkki ystäväni Maija Oravamäen kanssa. Maijan moniin urheilusaavutuksiin kuuluu mm. Vantaan maratonin voitto vuonna 2008. Maija on myös se henkilö, jota saan kiittää omasta hiihtoinnostuksestani.

Itselläni oli peruskoulun jälkeen noin 25 vuoden liki hiihtämätön ajanjakso. Vuodesta 2013 alkaen hiihto on ollut tärkeä osa talven treenejäni, vaikka juoksu selkeä päälaji onkin.

Vuonna 2013 Maija ja joukko oululaisia ystäviäni olivat lähdössä Italian Asiagoon Masters MM-hiihtoihin. Minua kysyttiin matkalle mukaan kannustusjoukkoihin. Matkalaukkuun pakkasin juoksulenkkarit. Paikan päällä minua kannustettiin asfaltin sijaan suuntaamaan Alppien uskomattomille laduille voitelutiimin huoltamilla lainasuksilla. Uskallan väittää, että kukaan ei olisi voinut olla tässä tilanteessa innostumatta hiihtämisestä!

Talvella olosuhde juoksuharjoitteluun ulkona on usein kehno, mutta hiihtoladut saattavat silloinkin olla hyvässä kunnossa. Mielestäni parasta hiihdossa on sen monipuolinen harjoitusvaikutus: treeniä saa paitsi kestävyyskunto, myös keski- ja ylävartalon lihaskunto ja tasapaino. Samalla jalat säästyvät iskutukselta. Juoksijan olisi kuitenkin hyödyllistä tehdä hiihtolenkin päälle juoksuverryttely, joka palauttaa lihaksistoon terävyyden ja kimmoisuuden "pehmeän" hiihtelyn jälkeen.

Jos ladulle lähteminen ja oma hiihtotaito arveluttavat, tässä Maijan terveiset: "Perinteinen hiihto on suksilla kävelyä, ja siitä sitten pikkuhiljaa liukua ja painonsiirtoa liu'un päälle lisää."

Oikein hyviä talvisia lenkkejä kaikille!

P.S. Entiselle maratonmestarille Maijalle on aina ilmainen numerolappu Vantaalla odottamassa. Jos vaikka innostuisit!

Sanna Kullberg

Kirjoittaja: Virpi Taipale, Helsingin Juoksijat

Vantaan maraton on Helsingin Juoksijoille yksi perinteinen tapahtuma, johon osallistutaan joka vuosi. Jäsenemme kilpailevat sekä maratonilla että puolimaratonilla ja hakevat omia ennätyksiään tai juoksufiilistä. Seuramme on osallistunut useampana vuotena myös maratonviestiin.

Kisat juostaan yleensä aina yksin. Siksi onkin tavattoman mukavaa osallistua yhtenä joukkueen jäsenenä viestiin. Vaikka jokainen juoksija hoitaa itsekseen oman osuutensa, eli noin 10,5 kilometriä, kilpailussa on toisenlainen asenne. Nyt juostaan enemmän joukkueelle, ei niinkään itselle.

Noin varttimaratonin mittainen osuus tarjoaa toki mahdollisuuden kympin kisavauhdin testaamiseen, ja varsinkin Vantaan tasaisella reitillä ”luukuttaminen” onnistuu. Mutta kympin virallista ennätystä reitillä ei voi jahdata, joten tietynlaiset omat henkilökohtaiset paineet ovat pienemmät.                     

Muistoja ensimmäisestä viestistämme

Palataan hetkeksi vuoteen 2018. Helsingin Juoksijoista oli mukana kolme joukkuetta maratonviestissä: kaksi naisten ja yksi miesten sarjassa. Pääsin itse juoksemaan avausosuuden toiseen naisten joukkueeseen. Kovana jännittäjänä olin toivonut itselleni ykkösosuutta.

Sää suosi tapahtumaa. Tuuli oli maltillinen ja lämpöasteita sen verran, että vielä tarkeni juosta sortseissa. Aloitinkin oman osuuteni melko rapsakalla kilometrivauhdilla eli 4.15 (sykemittarin mukaan). Liian lujaa, mutta annoin mennä.

Oma juoksuni kulki kuin unelma vitoseen saakka. Olen kärsinyt kovissa juoksuvauhdeissa hengitysvaikeuksista, ja tutut oireet alkoivat vaivata viiden kilometrin jälkeen. Annoin vähän periksi vauhdista, keskityin hengittämiseen ja mentaaliseen rauhallisuuteen. Itseluottamusta toi kuitenkin vauhti – ensimmäiset viisi kilsaa juoksin lähes kympin ennätysvauhtia.

Kärkisijoilla vaihtoon

Viimeiset kilsat keskityinkin lähinnä psyykkaamaan itseäni. Tiesin, että Helsingin Juoksijoiden toisen naisjoukkueen ykkönen oli aivan kannassani kiinni, mutta jotenkin pystyin rutistamaan viimeiset satametriset niin, että joukkueeni tuli ensimmäisenä vaihtoon, toki eroa jäi vain pari sekuntia.

Oma osuuteni oli siinä, kellon mukaan matkaa taittui 10,85 metriä (ykkösosuus on pisin) ja aikaa kului 48.14 ­­– tajusin vasta myöhemmin, että juoksu oli yksi parhaista kovavauhtisista, joita olen loppukesästä ja syksyn aikana juossut. Keho oli kevyt, hengitys kantoi totuttua pitempään ja kovemmilla vauhdeilla. 

Kakkososuudelle lähti seuramme uusin tulokas, joka juoksi osuutensa huippuaikaan 43.49. Tässä vaiheessa oli jo aika selvää, että jollei mitään haavereita tai kömmähdyksiä satu, meillä olisi voitto näpeissä. Toinen naisten joukkueemme teki niin ikää hyvää jälkeä ja oli kakkosena kisassa. Miesten sarjassa joukkueita oli huomattavasti enemmän, joten kilpailu podium-paikoista oli kovaa.

Kannustaminen luo fiilistä

Yhdessä on enemmän – monin tavoin. Joukkueemme juoksi sellaisen yhteisajan, josta voin nähdä henkilökohtaisella matkalla vain haaveunia. Yhdessä oli enemmän myös reitin varrella, jossa kannustuksen ohella puitiin omia ja toisten juoksuja, suunniteltiin tulevaa maratonmatkaa ja nautittiin tunnelmasta. Yhdessä on enemmän myös Helsingin Juoksijoissa – pienessä seurassa on pakko puhaltaa samaan hiileen – ja tunnelma on kuin juoksuperheessä.

Yhdessä on enemmän myös Vantaan maratonilla. Tapahtuma oli jälleen hyvin järjestetty ja nimenomaan juoksijan näkökulmasta. Monia maratoneja seuranneena ja useita itse juosseena tiedän, ettei tämä ole kaikissa tapahtumissa itsestäänselvyys. Vantaalla liikenteenohjaajat olivat siellä, missä pitikin, reitti oli selkeästi merkitty, autoja ei tarvinnut pelätä ja toimitsijoilta sai omiin kiperiin kysymyksiin selkeitä vastauksia hymyn kanssa.

Vantaan maraton on monin tavoin klassikko – on aina ilo olla mukana!

Juostessa voi parhaimmillaan unohtaa maailman murheet ja ihailla maisemia. Juuri siksi se on minun lempilajini.

Vapaus. Keveys. Myönteiset ajatukset elämästä ja tulevaisuudesta.

Minulle nopein tie noiden tunteiden saavuttamiseen löytyy lenkkipolulta. Parhaiten kehon ja mielen yhteys toimii pitkällä juoksulenkillä.

Siksi olen odottanut kestävyyskierroksen viimeistä etappia, Vantaan Maratonia, ja nauttinut siihen valmistautumisesta. Viime sunnuntain 25 kilometrin ”pitkis”, eli pitkä lenkki, näytti vajaassa kolmessa tunnissa lähes kaikki juoksuharrastuksen parhaat puolet.

Jo kotona aamupalapöydässä onnittelin itseäni päivän valinnasta: sunnuntaille sattui selvästi viikon aurinkoisin sää, ja vieläpä sadepäivien väliin. Tykkään juosta pitkikset viikonloppuisin ja lähteä liikkeelle viimeistään aamupäivällä, jolloin vapaapäivää on vielä lenkin jälkeenkin jäljellä. Niinpä vedin tälläkin kertaa lenkkitossuja jalkaan puoli kymmenen aikaan.

Ensimmäiset kilometrit kertoivat, että kunto on noussut kestävyyskierroksen aikana. Syke pysyi matalalla juoksuvauhtiin nähden, huolimatta edellispäivän kovatehoisesta crossfit-treenistä. Yleensä pidän lepopäivän tai treenaan vain kevyesti ennen pitkää lenkkiä, mutta nyt kalenteri oli vienyt miestä. Eipä tuntunut haittaavan.

Pikku-Huopalahdessa oli väkeä nauttimassa aurinkoisesta sunnuntaista, ja joutsenperhe lipui rauhallisesti parinkymmenen metrin päässä rannasta. Pysähdyin ottamaan muutaman valokuvan. Kyllä, lenkillä voi myös pysähtyä, se ei pilaa treeniä.

Minulle parasta pitkissä lenkeissä on juuri se, ettei tarvitse juosta kovaa, vaan voi vaikkapa ihailla maisemia. Pitkiksen tarkoitus on olla pitkä, ei kova. Ja pitkäkestoinen suoritus kehittää maratonilla tarvittavaa kestävyyttä, vaikkei koko ajan juoksisikaan. Esimerkiksi ylämäet voi aivan hyvin kävellä.

Kaunista helsinkiläis-espoolaista merimaisemaa riitti reitilläni Töölön rannan, Ruoholahden ja Lauttasaaren kautta Keilaniemeen. Tässä vaiheessa annettakoon anteeksi se, etten treenaa Vantaan Maratonille Vantaalla, vaan asuinpaikastani johtuen lähinnä Helsingissä.

Kuulaassa syyssäässä juostessa saavutin sen kuuluisan flow-tilan, ja askel vei kepeästi edelleen Lehtisaaren ja Kuusisaaren kautta kohti kotia. Mietteet kulkivat mukavia reittejä, ja itselleni tyypilliseen tapaan haaveilin niitä näitä. Jotteivät todellisuus ja tavoite päässeet täysin unohtumaan, näin lahden toisella puolen Espoon Rantamaratonille lähtijät kokoontuneena lähtöviivalle.

Kotipihalla totesin, että olisin voinut jatkaa samaa vauhtia vielä hyvän matkaa. Toivotaan, että 13. lokakuuta sattuu samanlainen flow-päivä. Silloin uskaltaisin tavoitella haaveilemaani neljän tunnin alitusta.

Tätä kirjoittaessa on edessä vielä yksi pitkis. Kolmekymppiä kolme viikkoa ennen maratonia on osoittautunut kohdallani toimivaksi konseptiksi. Odotan innolla viikonlopun juoksuretkeäni.

Lähdetkö messiin?

PEKKO-JOONAS RANTAMÄKI

Lisätietoja kierroksesta ja ajankohtaisen pistetilanteen löydät täältä http://www.vantaa.fi/kestävyyskierros. 

Syksyn ykköstapahtuma, Vantaan Maratonin maratonviesti on kohta täällä. Viime vuonna meillä kultamunilla, eli K2-P2 -joukkueella oli kotiin tuomisina hopeaa, edellisenä vuonna pääsimme palkintopallin korkeimmalle korokkeelle. 

Nyt, kun kisoihin on aikaa enää kuukauden verran, ryhmämme pulinat alkavat sivuta entistä enemmän Vantaan maratonviestiä ja kisapäivää kokonaisuutena. Vielä emme päivittele säätä, mutta juoksuvaatepähkäilyt ovat jo astuneet peliin. Tällä porukalla itse juoksu on puolet riemusta ja toinen puolisko täyttyy yhteisestä jännityksestä sekä kisojen uudelleen elämisestä.

Vaikka olemmekin samanlaisissa elämäntilanteissa, on ollut hämmentävää nähdä, kuinka erilainen juoksuvuosi meillä kullakin on ollut. Näiden ystävien kanssa ilot ja surut juoksuradalla ja sen ulkopuolella on helpompi ottaa vastaan. Molempiahan meillä kaikilla on ollut riittämiin kuluneen vuoden aikana.

Kukkis on yksi maailman sisukkaimmista treenaajista. Vaikka laiskamato yrittäisi luikerrella postilaatikosta sisään, hän potkaisee sen portaita alas lenkille lähtiessään. Ei ihmekään, että tuolla periksiantamattomalla harjoittelulla hän on alittanut kuluvalla kaudella kolmen ja puolen tunnin haamurajan ja juossut pariin otteeseen miltei samoille lukemille. Hän on meidän joukkueemme ei-niin-salainen ase.

Katja on tahkonut pitkin vuotta maratoneja yksi toisensa perään. Väliin hän on ripotellut ultria, sillä mikään matka ei tunnu olevan hänelle liian pitkä. Tänä vuonna Katja uskaltautui myös poluille, joten saas nähdä, koska kuusien humina alkaa kiinnostaa asfalttisuoria enemmän.

Pauliina ei pysähdy koskaan. Tai no, tänä vuonna hänen oli pakko lääkärin käskystä. Onnekseen Pauliina löysi uinnin riemut ja loistavan märkäpuvun. Toki lenkkareitakin on tullut muutamaan otteeseen ulkoilutettua. Ei ole vaikea arvata, mikä on hänen seuraava askeleensa kestävyysurheilussa!

Tikrulla eli Tiina-Kaisalla, meidän varamunallamme on ollut raskas juoksuvuosi takana, sillä välillä kroppa on toiminut (mm. maratonilla) ja välillä on ollut parempi olla telakalla. Vielä ei ole täyttä varmuutta mille kohtaa kropasta pitäisi alkaa tehdä poppaskonsteja ja miksi, mutta me kultamunat luotamme siihen, että Tiina-Kaisa saadaan kyllä kuntoon. Ainakin jos se on Tikrun sisukkuudesta ja tämän naislauman tahtotilasta kiinni. Tikru on näin ollen meidän tehohuoltajamme ja nähtiin hänet vapaaehtoisena avittamassa eräällä kesäisellä maratonillakin.

Poppis on juossut ja ollut juoksematta. Muutokset elämäntilanteessa ovat syöneet juoksuun laitettavaa aikaa. Välivuosi alkaa olla kuitenkin lopuillaan ja uusi juoksukausi alkaa miltei välittömästi Vantaan maratonviestin jälkeen. Siihen asti juoksu kulkee siivellä ja hyvällä fiiliksellä.

Tällä joukkueella ja hyvällä fiiliksellä kohti Vantaata!

Helsinkiläinen Nina Poppius, Poppis, urakoi Vantaan Maratonilla tänä vuonna ensin maratonviestin ensimmäisen osuuden, minkä jälkeen hän jatkoi matkaansa henkilökohtaisena kilpailuna maratonin loppuun asti. 

"Oho, 4:05.11. Sehän on hyvä. Itse asiassa loistava maratonhöntsäaika", Nina totesi maaliviivan ylitettyään.  

Todella hienosti tsempattu kisa, joka päättyi Ninan osalta N45-sarjan 4. sijaan. Onnittelut! 

Hyppää Ninan kyytiin ja lue koko matkakertomus täältä:

Nina Poppiuksen blogikirjoitus Vantaan Maratonilta:

Viime päivinä vettä on tullut enemmän kuin tarpeeksi, joten aiheellinen kysymys kuuluukin, millainenkohan sää mahtaa olla kisapäivänä?

Tämän kevään ensimmäisiä maratoneja oli Helsinki Spring Marathon. Siinä keväinen runsas räntä- ja raekuuro yllätti juoksijat, joista jotkin olivat jopa pukeutuneet keväisesti lyhyisiin. HCM taas tarjosi tropiikinomaista kuumuutta ja kosteutta, huikean salamailotulituksen ja vettä kaatamalla niskaan ainakin loppupään juoksijoille. Miten varaudut Vantaan Maratonin keliin? Perusohje maratoonarille on, että valmistaudut rauhassa ja pakkaat kaikki kamat etukäteen jne. Lokakuu voi parhaimmillaan tarjota kaunista auringonpaistetta syksysävytteisessä maisemassa ja pahimmillaan oikeastaan ihan mitä vaan. Maratonaamun turhaa verenpaineen nousua voit välttää, kun kasaat lähes koko juoksukaappisi sisällön ainakin valmiiksi esille. Kenties kovimman pakkaskelin windstopperit voit jättää etukäteen pakatusta rinkasta?  

Itse olen varustautunut maratoneihin mm. kaappeja siivoamalla. Alussa pysyt lämpimänä, kun kietoudut kulahtaneeseen hiestä pinttyneeseen virttyneeseen veluuriin, jonka voit jossain vaiheessa surutta viskata menemään. Jos taas omistat kaapin täydeltä uutta nättiä juoksuvermettä, niin jätesäkki takaa aina hyvän suojan niin tuulelta kuin sateeltakin. Paras keino on oman kannustusjoukon mukaan houkuttelu. Hekin pysyvät virkeänä, kun heillä on tärkeä huoltotehtävä eli kerätä juoksijan poisheittämiä ylimääräisiä vaatteita. Usein ainakin syysmaratonilla on alussa mukava pitää pipo ja hanskat yllä. 

Itse seuraan tämän vuoden Vantaan Maratonia toimitsijana säältä suojassa lämpimässä kisakansliassa. Urheilutalon tavarasäilytykseen voit tuoda suuremmankin varustekassisi säilytykseen ja juoksun jälkeen uimahallin sauna tarjoaa lämmittävät löylyt.

Tsemppiä matkaan ja muista nauttia juoksustasi, olipa sää mikä tahansa!

Anu Koskenkorva

Pitäisiköhän Vantaan Maratonille perustaa hevossarja? 

Sellainen olisi tänä vuonna tarpeen, kun Juha Nurmela ja Juuso Ala-Tuuhonen kirmaavat matkaan keppihevostensa kanssa. Matkana on täysmara, hepoille juuri sopiva lauantaikirmaisu.

Järjestäjillä on nyt vaan iso ongelma: huolto on luvattu järjestää matkan aikana kaikille kisaajille, mutta hevosia siinä ei ole huomioitu ollenkaan.  Oijoi! Toivotaan, että ratsut pysyvät tästä huolimatta matkan aikana kiltisti reitillään eivätkä riehaannu vaikkapa valtaisasta kannustuksesta niin, että kirmaavat yleisön joukkoon kesken matkan.

Sami Sairanen on juoksusta pitävä mies, joka on osallistunut Vantaan Maratonille viisi kertaa. Näistä yksi on päättynyt keskeytykseen, kun polvi sanoi sopimuksen irti, muut hän on juossut maaliin asti. Yhtenä päivänä Samille tuli ovela ajatus tartuttaa juoksun ilo myös työkavereihinsa, sillä sehän on tiedossa, että yhdessä on enemmän ja kaksin on aina kaunihimpi! 

Sami otti yhteyttä Vantaan Maratonin kilpailun johtaja Harri Mannermaahan, ja siitä se lähti: Lujatalon juoksukoulu, joka sai laakista reilu 20 innokasta osallistujaa! Juoksukoulu alkoi tammipakkasilla, jolloin treenattiin sisällä. Jokainen sai ohjelman, jonka päätavoitteena oli Joku Matka Vantaan Maratonilla.

Kerran viikossa, aina perjantaiaamuisin, on kokoonnuttu yhteislenkille aamuvarhaisella klo 7.00. Harjoituksiin saapuu työkiireistä riippuen 5 – 15 henkilöä. Niin eräänä syyskuisena aamunakin, jolloin juoksukoululaiset kävivät tutustumassa maratonreittiin Harri Mannermaan johdolla. Hyvin meni, reitti todettiin tasaiseksi ja nopsaksi - niinhän ne ovat muutkin sanoneet! 

Nyt, kun maratonille on aikaa viitisen viikkoa, odotellaan kuntohuippua ja lasketaan aikaa h-hetkeen. Pääsispä jo baanalle!

(Video lujatalolaisten treenien aloittamisesta löytyy täältä:
https://www.youtube.com/watch?v=l3N_AVsZvBQ)

(Teksti: Marika Hellberg, video: Olli Leino)

Keravan Urheilijat on järjestänyt erimittaisia juoksukouluja kolmen (3) vuoden ajan. Pisimmän, noin 7 kuukautta kestävän, juoksukoulun tavoitteena on joka kerta ollut Vantaan Maraton. Muitakin tavoitteita koululaisilla toki on, kuten esimerkiksi erilaiset polkujuoksukisat.  

”Tänä keväänä kahteen juoksukouluumme osallistui noin 20 henkilöä. Heistä 15 jatkoi pidemmällä juoksukoululla, jossa siis on tavoitteena Vantaan Maraton. Nyt näyttää siltä, että näistä noin 10 tulee Vantaalle jollekin matkalle.  Suurin osa maratonille, mutta myös puolikkaalle ja vartille on tulijoita. Ensikertalaisia on 3-4”, kertoo Antti Rönkkö, yksi juoksukoulun vetäjistä.  

Vetäjiä juoksukoulussa on kaikkiaan viisi (5), jolloin yhden sairastuminen, työesteet jne. eivät estä juoksukoulun kokoontumista. Ryhmä kokoontuu joka viikko, yhteensä noin 30 kertaa. Viimeinen kokoontumiskerta on viikko Vantaan Maratonin jälkeen.

”Ohjelmassamme on viikoittain lenkki ja/tai luento, minkä lisäksi meillä on vahva Facebook-ryhmä. Siellä vaihdetaan kuulumisia, tsempataan ja myönnetään, että joskus panikoidaankin.”

”Osallistujien fiilikset vaihtelevat, mutta enimmäkseen ne ovat tällä hetkellä rauhallisen innostuneet ja odottavat. Pahoja takapakkeja ei ole onneksi tullut, mistä olemme tosi tyytyväisiä. Harjoittelu on ollut kullekin kunnon mukaista ja oikeanlaista.”

”Tämän koulun jälkeen pidämme talvitauon, mutta ensi keväänä on tarkoitus käynnistää taas uudet juoksukoulut. Lisätietoja löytyy nettisivuiltamme keravanurheilijat.fi/yleisurheilu/juoksukoulut.”

Antti juoksee myös itse Vantaalla tänä vuonna maratonin. Mikä sinusta on Vantaalla parasta?

”Tykkään tapahtumasta kokonaisuutena. Reitti on tasainen, sää yleensä syksyisen sopiva, huolto hyvä ja kannustustakin saa. Pullakahvit juoksun jälkeen on ihan ehdoton juttu, siitä älkää luopuko ikinä! Jos maalissa olisi vielä suklaata tarjolla, niin sitten ei olisi enää mitään, mitä tältä tapahtumalta voisin ikinä toivoa!”

Järjestäjät hei, pankaahan tuo toive korvan taakse!

Teksti: Marika Hellberg

Pidin vuosikausia juoksemista kuntoilulajeista sinä tylsimpänä vaihtoehtona. Olen aina ollut harrastamisen suurkuluttaja ja kokeillut lajeja baletista ratsastukseen ja käsipalloon. Juoksemisen aloitin, kun elämän ruuhkavuodet veivät siihen, että liikuntaa oli harrastettava silloin, kun siihen satunnaisesti oli mahdollisuus. Helpointa oli, kun sai avata ulko-oven mihin aikaan vuorokaudesta tahansa ja liikuntamahdollisuus aukeni siitä.  

Vantaan tulee varmistaa, että jokaisella lapsella on mahdollisuus liikunnan harrastamiseen. Kaupunki panostaa entistä enemmän myös ikäihmisten liikkumiseen. Ei pidä unohtaa myöskään nuoria ja työikäisiä. Liikunta on luonnon lääke, jonka annostelu vaihtelee elämänkulun mukaisesti. Tärkeintä on oppia liikunnallinen elämäntapa. Se ylläpitää paitsi terveyttä myös työkykyä, mikä on yhteiskunnankin kannalta arvokasta. Liikuntaan käytetty euro säästää neljä euroa sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksissa.

Juoksu on helppo ja edullinen harrastus. Samalla se tarjoaa kuitenkin mittaamattoman määrän lajeja ja muotoja. Ei pidä unohtaa kilpaurheiluakaan. Äsken päättyneissä yleisurheilun MM-kisoissa saimme nauttia maailman parhaiden suorituksista. Toivonkin esimerkkien voiman innostavan yhä useampaa lasta ja näiden hurahtavan hyvään ja monipuoliseen harrastukseen.

Vantaan Maraton kerää jälleen lokakuussa parisen tuhatta innokasta juoksuharrastajaa. Parasta tapahtumassa on se, että se houkuttelee mukaan erilaisia juoksijoita. Tarjolla on kokopitkä matka, puolimaraton ja varttimatka. Lyhin matka ei ole nimeltään FunRun siksi, että matka olisi naurettavan lyhyt, vaan siksi, että juokseminen on hauskaa, liikunnan riemua!

Erilaiset urheilutapahtumat ovat osa Vantaan brändiä. Peruspalvelujen lisäksi on tärkeää, että kaupungissa tapahtuu ja jokaiselle löytyy mukavaa tekemistä sekä mahdollisuuksia liikkua. Vapaa-aikaan ja liikkumisen mahdollisuuksiin halutaan satsata. Ikään, kuntoon tai varallisuuteen katsomatta jokaisella pitää olla mahdollisuus liikkua.

Vantaalaiset urheiluseurat tekevät arvokasta työtä ohjatessaan nuoria ja aikuisia liikunnan pariin. Nämä massatapahtumat ovat suuria ponnistuksia. Kiitos jokaiselle Vantaan Maratonin ja muiden tapahtumien järjestelyissä tavalla tai toisella mukana olevalle seura-aktiiville panoksestanne!

…ja aikaa yli kaksi kuukautta harjoitella Vantaan Maratonille! Joko olet päättänyt matkasi, onko se täysmara, puolikas vai vartti? Mikä vaan, kaikki ovat yhtä hyviä vaihtoehtoja. Maksuporras vaihtuu elokuun lopussa, joten nyt kannattaa hoitaa ilmoittautuminen kuntoon saman tien!  

Me kisajärjestäjät teemme kiivaasti töitä varmistaaksemme kisaelämyksestänne parhaan mahdollisen. Elokuussa reitti mitataan, siitä järjestelytahtimme kiihtyy kisapäivään asti.

Tahtoisitko tulla toimitsijaksi tapahtumaamme? Laitathan yhteystietosi sähköpostilla info@vantaanmaraton.fi, niin otamme sinuun yhteyttä mahdollisimman pian.

Tässä tunnelmapaloja viime vuoden Vantaan Maratonilta: 

Vantaan Maraton 2016

Kisa juostiin ihanan raikkaassa mutta aurinkoisessa syyssäässä, toivottavasti sää suosii meitä tänäkin vuonna. Nauti ja fiilistele – ja tule mukaan juoksijaksi tai toimitsijaksi!